3. Oman oppimisen pohdinta; Näyttöön perustuvan toiminnan johtaminen

Jenni

Tiina; Ajatuksia muutoksen johtamista

Kolmas etäluentopäivä piti sisällään näyttöön perustuvan toiminnan johtamista. Ensimmäisenä luennoitsijana oli Outi Kanste ja hän pureutui näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönoton haasteisiin. Tutkimusten mukaan NTP implementoinnin suurin este on organisaatioympäristöön liittyvät tekijät. Vaikka luento keskittyi vahvasti sairaalamaailmaan ja hoitotyöhön, minusta toiminnan muutoksen esteet on hyvin samantapaisia kaikissa organisaatioissa. Tämän hetken johtaminen on erityisesti muutoksen johtamista ja se vaatii uudenlaisia taitoja. Toiminnan muutoksen onnistuminen edellyttää avointa ja innovatiivista organisaatiokulttuuria, jossa oppimista tuetaan ja arvostetaan. Nykyjohtamisessa korostuu vastuun jakaminen ja sopiva autonomia. Lisäksi kollegoilta saatu tuki ja luova työyksikkö ovat onnistuneen toiminnan muutoksen edellytys. Itse kyllä allekirjoitan nämä kaikki koskemaan myös muita, kuin sairaalaympäristöön sijoittuvia organisaatioita. Hyvä ja ajatuksia herättävä luento. Itse jäin pohtimaan erityisesti organisaation strategian ja vision merkitystä toiminnan muutokselle sekä johtajien tehtävien määrittelyn merkitystä. Johtajan epäselvä rooli ja tehtävien määrittely aiheuttavat hämmennystä työntekijöillä ja voi vaikuttaa jopa luottamukseen.

Toisena luennoitsijana oli Ritva Kuorilehto, joka toimii Oulun kaupungilla palvelupäällikkönä. Hän kertoi hyvinvointikeskusten palveluiden kehittämisestä. Esityksestä tuli selkeästi esiin kehittämiskankkeen moniammatillisuus, joka tuo hankkeeseen monipuolista osaamista ja erilaisia näkökulmia. Toisaalta se on aina myös tietynlainen haaste, että löydetään ns. yhteinen kieli ja ymmärretään mistä milloinkin puhutaan ja tästäkin oli esityksessä hyvä esimerkki.

Eevi; Ajatukset luentojen jälkeen

Päivän aloitti Outi Kanste, joka puhui näyttöön perustuvan toiminnan johtamisesta teoreettisesta näkökulmasta. Hän toi vahvasti esille, miten NPT on vahvasti organisaation kulttuuriin sidonnainen. NPT:aan tuo omat haasteensa sota-alalla nopeasti muuttuva ympäristö. Osin siksi esimerkiksi organisaationympäristön tuntemus on johtajilla erityisen tärkeää sote-alla.  NPT:n jalkauttaminen on sote-alalla tutkimuksien mukaan todella hidasta.  Johtajan osaaminen, tiedot, taidot, asenteen ovat tärkeässä roolissa NPT:n jalkauttamisessa. Suuri työmäärä ja ajanpuute, ovat vain yksi ongelman osa, mutta ei kaikki. NPT:n jalkauttamisessa keskeistä on tiimityön ja moniammatillisuus: vahva tiimityö yhdistää myönteisiin NPT asenteisiin sekä tukee käyttöönottoa. Myös johtamisen tulee tukea NPT onnistummista. Johtajalla on esimerkiksi tärkeä tehtävä varmistaa, että uudet toimintakäytännöt integroidaan yksikön tai organisaation muuhun toimintaan, sekä työntekijöiden rekrytoinnissa valittava ne työntekijät, jotka ovat valmiita muutokseen. Loppuen lopuksi NPT on Kansteen mukaan ”villi viidakko”. Tarvitaan yhtenäinen kieli ja kulttuuri, jotta NPT:tä voitaisiin siirtää osaksi joka päiväistä perustyötä.

Toisena meille luentoa piti Ritva Kuorilehto. Näkökulma oli Toiminnan kehittäminen. Kuorilahti kertoi kehittämistyöstään Oulun kaupungin yksikössä, jossa hän itse toimii johtajana. Hän kertoi, kuinka heidän organisaatioissa tapahtuvaa kehittämistyötä on sekä ammattiryhmäkohtaista että monialaista. Luennosta kävi ilmi, miten monialaiset johto- ja kehittämisryhmät olivat ehkä hiukan tyypillisimpiä ylimmässä johdossa, kuten hänellä, kun taas keskijohdon tasolta löytyi hieman enemmän ammattiryhmäkohtaisia johto- ja kehittämisryhmiä. Moniin kehittämishankkeisiin oli hienosti otettu mukaan myös perustyötä tekevät. Tämä minusta itsestä oli todella hienoa. Itselle jäi Kuorilehden luennoista päällimmäisenä mieleen, se miten varsinkin näin korona-aikana kaikki kehittämistyö on pistetty jäihin, ja keskitytään vain perustyön tekemiseen. Toisaalta ymmärrän täysin, mutta eikä tämä olisi juuri oikea ja hedelmällinenkin aika kaikelle uudelle.

Jenni; Pohdintaa näyttöön perustuvan toiminna johtamisesta

Outi Kansteen luennolla näyttöön perustuvan toimminnan johtamisesta tuli hyviä vastauksia siihen miksi näyttöön perustuvan toiminnan käytäntöön vieminen on niin hidasta. Näyttöön perustuvassa toiminnassa tarvitaan kaikkia työntekijöistä johtajiin, mutta uuden näytön viemisessä käytäntöön ovat terveydenhuollon johtajat avainasemassa. Jäin itse pohtimaan jääkö näyttö ja sen käytäntöön vieminen kaiken muun "jalkoihin".  Usein organisaatioissa saatetaan miettiä prosesseja ja niiden toimivuutta, esim palveluketjuja sekä miten niitä voitaisiin kehittää, vaikka toisaalta meidän pitäisi enemmän miettiä sitä, mistä on näyttöä ja vastaako meidän nykyiset palvelumme näyttöön perustuvaa toimintaa. Kuitenkin paras ja ajantaisin näyttö myös säästää terveydenhuollon resursseja kun palvelut tuotetaan tehokkaasti ja vaikuttavasti. Oli aika masentavaa myös kuulla, että näyttöön perustuvan toiminnan vieminen käytäntöön vie terveydenhuoltoalalla 17-30 vuotta, mikä oli myös Kansteen mukaan "kestämätön tilanne".  Toiminnan muuttaminen vaatii organisaatioilta kehittymistä ja uudenlaisia menetelmiä sekä ajattelutapoja.

 

Ritva Kuorilehdon luento antoi hyvää näkökulmaa siitä, miten toimintaa voidaan kehittää ja he olivat tehneet laajaa ja ansiokasta työtä lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämiseksi. Jäin vielä miettimään miten he työssään hankkivat ajantasaista tutkimustietoa aiheesta ja kuka sitä tekee. Kuorilehto sanoi että heillä on kokeineita terveydenhoitajia, joilla on ajantasaista tietoa, mutta tarvittaisiinko tässä myös kliinisen asiantuntijan tyyppistä terveydenhuollon ammattilaista.

2. Oman oppimisen pohdinta, Näyttöön perustuvan toiminnan tukirakenteet

Jenni - oman alan asiantuntijuutta kohti

Oman alan asiantuntijuus muodostuu omasta alan substanssiosaamisesta sekä kehittämis- ja tutkimusosaamisesta jota saa korkeakoulutuksen kautta. Itse näen, että meillä on terveydenhuollon nimikkeissä ja koulutusrakenteissa kehitettävää, jotta tuetaan näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoa ja kaikilla terveydenhuollon aloilla elinikäistä oppimista. Tämä on myös yksi terveydenhuollon vetovoimatekijä, jota voitaisiin parantaa. Tällähetkellä kliininen hoitotyön asiantuntija nimikkeistö ohjaa hyvin vahvasti sairaanhoitajan työnkuvaan. Minusta voitaisiin enemmän puhua kliinisestä terveydenhuollon asiantuntijasta. STM:n uudessa mallissa (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162120) puhutaan vahvasti sairaanhoitajan urapolustaja sen kehittämisestä mutta myös muista sosiaali- ja terveydenhuollon ammateista. Kaipaisinkin STM:ltä vielä selvennystä miten nämä linkittyy kliinisen hoitotyön asiantuntijuusmalliin(?)

Tiina - Kuka voi olla hoitotieteilijä?

Toisen etäluentopäivän aiheena oli kliinisen hoitotyön ja hoitotieteen asiantuntijuus. Lisäksi Piia Liljamo oli kertomassa terveyskylästä. Terveyskylä on eTerveyspalveluita tuottava verkkopalvelu, joka on erityisesti suunnattu kuluttajille. Tänä päivänä, kun tietoa on valtavasti saatavilla ja tiedon paikkaansapitävyyttä on ajoittain hankala arvioida, niin mielestäni tällainen asiantuntijoiden rakentama palvelu on todella hyvä. Siellä oleva tieto on näyttöön perustuvaa ja asiantuntijoiden laatimaa. Ja esimerkiksi siellä olevat itsehoito-ohjeet ovat relevantteja ja asiakas/potilas voi luottaa tiedon paikkaansa pitävyyteen. Piia kertoi myös, että sivustojen sisällöt tarkistetaan vähintään kerran vuodessa, joten tieto on myös ajantasaista. Lisäksi Terveyskylästä löytyy myös ammattilaisille oma versio, mihin kirjaudutaan vrk-kortilla. Tulikin mieleen, että pitäisi kokeilla kirjautua ja käydä tutustumassa palveluun. Terveyskylän palveluita ovat myös erilaiset digihoitopolut, jotka täydentävät perinteistä sairaanhoitoa ja vastaanottokäyntejä. Erilaiset terveydenhuollon digipalvelut ja -sovellukset tulevat olemaan yhä isommassa roolissa tulevaisuudessa.

Kliinisen hoitotieteen asiantuntija Tarja Pölkki ja kliinsen hoitotyön asiantuntija Merja Sjöman kävivät kertomassa omasta työstään ja roolistaan hoitotieteen/-työn asiantuntijoina. Luennot olivat mielenkiintoisia ja niissä kerrottiin konkreettisesti työnkuvasta. Luennot painottuivat sairaanhoitajan urapolkuun ja jäinkin pohtimaan näitä muita terveysalan pohjakoulutuksia (optometria, fysioterapia ym.) ja miten niiden työt nähdään hoitotyönä vai nähdäänkö? Vaatii ehkä uudenlaista ajattelua niin itseltä kuin muiltakin terveysalan ammattilaisilta nähdä hoitotiede laajemmin, ei pelkästään sairaanhoitajiin rajoittuvana tieteenalana.

Eevi - Virtuaalisairaala ja asiantuntijuus

Webinaarin ensimmäisenä aiheenamme oli Virtuaalisairaala, Terveyskylä ja Omapolku. Virtuaalisairaala on nimensä mukaan netistä löytyvä terveydenhuollon sivusto. Virtuaalisairaalan tarkoitus tarjota ilmaista, laadukasta tietoa sekä terveydenhuollon ammattilaisille, sekä kansalaisille asuinpaikasta riippumatta. Terveyskylä taas on asiantuntijoiden yhdessä potilaiden kanssa kehittämä erikoissairaanhoidon verkkopalvelu. Alustalla tarjotaan tietoa ja tukea kaikille, hoitoa potilaille ja työkaluja ammattilaisille. Palvelun sisällä toimii 32 virtuaalitaloa eri elämäntilanteisiin ja oireisiin. Sivustojen tieto on vahvasti ajassa elävää. Sitä päivitetään jatkuvasti. Hyvä esimerkki Terveyskylän koronabotti, joka esimerkiksi auttaa tällä hetkellä ihmisiä arvioimaan omaa koronavirustartunnan todennäköisyyttä. Omapolku-palvelukanava mahdollistaa taas sähköisen asioinnin. Sieltä löytyy sekä kaikille avointa materiaalia, että erikoisterveydenhuollon hoitosuhdetta edellyttäviä digihoitopolkuja. Pyrkimyksenä on tarjota vuorovaikutteinen alusta, jossa varstavuoroinen kommunikointi asiakkaan ja hoitohenkilökunnan välillä mahdollistetaan.

Toisena aiheenamme oli asiantuntijuus. Omasta työstään meille oli kertomassa kliinisen hoitotieteen asiantuntija sekä kliinisen hoitotyön asiantuntijan. Kliinisen hoitotieteen asiantuntijan tehtävä on edistää näyttöön perustuvaa toimintaa tukemalla hoitotyöhön liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa sairaalassa, laatia hoitotyön suosituksia, arviointimenetelmien kehittäminen, interventio- ja vaikuttavuustutkimusten toteuttaminen, NP-käytäntöjen toimeenpanon arviointi, kehittämis- ja tutkimushankkeiden johtaminen sekä asiantuntijuuden tukemisen kehittäminen. Kliinisiä hoitotyön asiantuntijan (KHA) työhön taas kuulu taas kehittäminen ja laadun varmistus, osaamisen optimaalinen hyödyttäminen sekä yksiköisen välisen yhteistyön edistäminen. Kliinisen hoitotyön asiantuntijoita on työskennellyt ympäri maailmaa jo yli 60 vuoden ajan, mutta kentällä on havaittavissa nimikkeiden kirjavuutta sekä valtakunnallisesti, että globaalisti.

1. Oman oppimisen pohdinta, NPT:n prosessin ja vaikuttavuuden arviointi

Jenni - Näyttöön perustuvasta toiminnasta

Erityisesti nyt koronan tilanteessa näkee hyvin sen, että tarve luotettavan tiedon löytämiselle on edellytys, jotta näyttöön perustuvaa toimintaa pystytään kehittämään. Tiedon tuottamisessa tutkimuslaitokset ovat päävastuussa ja jokaisen organisaation sekä terveydenhuollon ammattihenkilön tulee miettiä, minkä tasoista osaamisen tulee omassa työtehtävässä olla.

Olen usein miettinyt sitä millä tasolla ja kuinka usein terveydenhuollon ammattihenkilön pitäisi etsiä näyttöön perustuvaa tietoa. Annukka Tuomikoski antoi tähän hyviä vastauksia. Nopea ja luotettava keino löytää terveydenhuollon ammattihenkilönä luotettavaa tietoa on katsoa aiheesta hoitosuosituksista. Mikäli aiheesta ei ole hoitosuosituksia myös järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset tiivistät tutkimustietoa, joiden pohjalta myös hoitosuositukset kootaan. Tutkimusten ”hierarkiassa” järjestelmälliset metasynteesit/analyysit ovat luotetuinta tietoa ja tämän jälkeen tulee systemaattiset katsaukset, jonka jälkeen yksittäiset RCT-tutkimukset ja tämän jälkeen muut tutkimusmenetelmät. Suomessa terveydenhuollossa näyttösuosituksia tekevät Hoitotieteen Tutkimussäätiö (Hotus), Käypä hoito sekä Suomen Fysioterapeutit. Tieto koostetaan käytännönläheisesti, jotta terveydenhuollon ammattihenkilöt löytävät käytännöntyöhön oleellisen tiedon helposti.

Näyttöä levitetään sekä organisaatiossa että terveydenhuoltoalan kouluissa erilaisilla koulutuksilla. Tässä erityisessä avainasemassa ovat työyksikön kliiniset asiantuntijat Tähän vaikuttaa terveydenhuollon ammattilaisen kliininen kokemus, olemassa oleva tutkimusnäyttö, asiakkaan mieltymykset sekä tavat sekä olosuhteet. Myös tietojärjestelmät tulee integroida sopimaan uusiin käytänteisiin. FinYHKÄ malli- on työväline tukiranteiden käyttöön kliiniselle asiantuntijalle. Mallin avulla kehittämisen vaiheet saadaan helpommin näkyviin: tunnistetaan mitä täytyy yhtenäistää, luodaan suunnitelma yhtenäisestä käytännöstä, joka otetaan käyttöön. Lisäksi tärkeää on näytön seuranta ja arviointi. Näytön käyttöönotossa erityisen tärkeää on johdon tuki, jotta muutos on hallittua ja resursseja on riittävästi. Mielestäni nykykäytännöissä erityisesti nykyisten käytäntöjen tunnistamisvaihe ja ammattihenkilöiden osaamisen tunnistaminen jäävät usein tekemättä vaan uusia koulutuksia tuodaan ja yksiköistä mennään koulutuksiin ilman että mietitään mitä nykyisten käytäntöjen kehittämistarpeita on ja minkälaista osaamista näihin tarvitaan.

Näytönastekatsausten tekeminen

Minulla ei ollut juurikaan käsitystä siitä, miten näytönastekatsauksia laaditaan, joten oli mielenkiintoista kuulla tästä käytännössä. Uusia hoitosuosituksia ja näyttövinkkejä laaditaan tarpeeseen, joten on tärkeää että aiheita ehdotetaan hoitotieteen tutkimussäätiölle. Hoitotieteen tutkimussäätiön näytönastekatsauksiin pystyy kuka tahansa ehdottamaan aihetta osoitteessa www.ehdotaaihetta.fi. Aiheen ehdotus voi tulla esimerkiksi potilaalta tai omaiselta, kuin myös terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä. Aihe-ehdotuksen käytään läpi neljä kertaa vuodessa suositustyöryhmässä, joka käy aihe-ehdotuksen läpi. Ryhmässä käydään läpi, tehdäänkö aiheesta näyttövinkki tai hoitosuositus. Aihe-ehdotuksen tulee olla hyvin kuvattu, jotta suositustyöryhmä pääsee hyvin kiinni ideasta. Moniammatillinen työryhmä alkaa työstämään suositusta.  Työryhmän johtajana on väitellyt terveydenhuollon ammattihenkilö. Tämä vaihe muistuttaa paljon tutkimussuunnitelman tekemistä. Tämän jälkeen tehdään tiedonhakuvaihe, jonka jälkeen tehdään näytönastekatsauksien ja suositusten laadinta. Hoitosuosituksessa näytön aste pysyy korkealla, jos kaikki tutkimustulokset ovat samansuuntaisia. Lisäksi tulee arvioida miten tulokset soveltuvat Suomalaiseen terveydenhuoltoon. Näiden pohjalta kirjoitetaan hoitosuositusluonnos, joka menee vielä hyväksyttäväksi ennen kuin se voidaan julkaista. Hoitosuosituksen julkaisemisen jälkeen alkaa tiedon levittäminen käytäntöön, jossa tulee miettiä tarkat vastuunjaot, jotta tässä tärkeässä vaiheessa onnistutaan.

Tiina - Pohdintaa opintopäivästä

Kurssin toinen koulutuspäivä oli koronan takia muuttunut etäopetukseksi, mutta teams toimi oikein hyvin ja opiskelupäivästä tuli antoisa. Päivän aluksi Annukka Tuomikoski piti asiantuntijaluennon hoitosuosituksista, näyttövinkeistä sekä näytön levittämisestä ja käyttöönotosta. Annukan luento oli käytännönläheinen ja lisäsi ymmärrystä hoitosuositusten ja näyttövinkkien takana olevien järjestelmällisten katsausten tieteellisen arvosta. Järjestelmälliset katsaukset tuottavat näytön asteeltaan vahvinta tutkimustietoa.

Luennolla pohdittiin hoitosuositusten ja näyttövinkkien näkymistä omassa työssä ja harmikseni täytyy todeta, ettei optiselle alalle ole olemassa (vielä) yhtään näyttövinkkiä eikä hoitosuositusta. Uskon kyllä, että tällekin terveysalan sektorille niitä tulevaisuudessa saadaan. Optikoiden koulutus muuttui vuonna 2010 radikaalisti, kun optikoille tuli diagnostisten lääkeaineiden käyttöoikeus ja se sisällytettiin tutkinto-ohjelmaan. Siitä lähtien koulutus on siirtynyt kliinisempään suuntaan ja silmien terveydentilan arviointi on korostunut. Tämä muutos ajaa mielestäni siihen, että alalla pitäisi alkaa puhumaan näyttöön perustuvasta toiminnasta sekä yhtenäisiä hoitokäytänteitä ja potilasohjeita tulisi kehittää. Tällä hetkellä optikon työtä ohjaa optisen alan eettisen neuvoston laatima Hyvä optometristin tutkimuskäytäntö -ohjeistus.

Opintopäivään kuuluva ryhmätyö keskittyi näyttövinkin käyttöönottosuunnitelman laatimiseen. Tehtävä oli laaja ja hieman meinasi pukata hikeä, että miten tehtävä saadaan annetussa ajassa kursittua kasaan. Tehtävä itsessään oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Se konkretisoi näytön levittämisen ja käyttöönoton haasteet. Esityksen jälkeen puheenvuoroista minulle jäi erityisesti mieleen organisaatiokulttuurin ja johdon tuki käyttöönoton onnistumiselle. Mikäli johto ei näe asiaa tärkeänä eikä aja näyttöön perustuvan tiedon levittämistä tai käytäntöjen kehittämistä, niin yksittäisen työntekijän on mahdotonta itse toteuttaa tai yrittää muuttaa organisaation toimintaa.

Eevi - Asiantuntija konsensus ja Asiantuntijuustoimintamalli

Aina ei ole systemaattista kirjallisuuskatsausta käytettävissä hoitosuosituksien tekemiseen, jolloin tällaisessa tilanteessa käytetään asiantuntijoiden konsensusta näyttöön perustuvan toiminnan perustana. Tätä aihetta monella kurssilla on sivuttu, mutta halusin aiheesta vähän lisää tietoa. Tästä syystä alla ikään kuin Annukan luentojen jatkeeksi kerron siitä hieman lisää.  

Asiantuntija on siis henkilö, jolla on kollegoiden ja hoitosuosituksen tilaajien tunnustamaan erikoisosaamista, koulutusta ja kokemusta tarkasteltavasta aiheesta. Usein asiantuntijoiden kokemus on osoitettavissa julkaisuilla, konsultointi kokemuksella, tutkimuksella ja sen johtamisella. Asiantuntijuuden tulisi edustaa laajaa kokemusta, joka on hankittu yliopistossa ja tutkimuslaitoksissa. Asiantuntijoiden tulisi olla halukkaita antamaan asiantuntemuksensa käyttöön. Yleisesti ottaen asiantuntija-arvioiprosessissa tulisi olla mukana mahdollisimman laaja joukko näkemyksiä ja erilaisia asiantuntijoita. 

Lähde: Asiantuntija-arvioiden periaatteita. 

Toisena haluaisin nostaa esille asiantuntijuustoimintamallin, jonka Hotus on kehittänyt. Mallin käyttönotossa on kuitenkin haasteita, koska Annukan mukaan terveydenhuollon asiantuntijoiden nimikkeet, roolit ja tehtävät, kuten asiantuntijasairaanhoitaja tai hoitotyön asiantuntija, vaihtelevat kansallisesti ja maailmanlaajuisesti. Hän otti luennolla esimerkiksi Kuopion, jossa hänen mielestä kliininen hoitotyön asintuntija tekee hänen mukaansa kliinisen hoitotieteen asintauntijan tehtäviä. Mistä tämä johtuu? Tiedetään, että kansallisella tasolla yhdenmukaisuuden puute vaikeuttaa osaamisen tunnistamista ja hyödyntämistä hoito- ja kätilötyössä, ja siten hankaloittaa asiantuntija-asemassa toimivien työn vaikutusten arviointia potilaille, henkilökunnalle ja organisaatiolle. Mielesätni me jokainen voisimme omalta osaltamme tulevina hoitotyön johtajina ja kliinisinä asintuntijoina kiinnittää tähän huomiota ja viedä eteenpäin viestiä asintuntijuusmallista. Asiantuntijamallin avulla voimme esimerkiksi tulevaisuudessa osoittaa omaa osaamisen tasoa ja asiantuntijuuden astetta.

Lähde