3. Oman oppimisen pohdinta; Näyttöön perustuvan toiminnan johtaminen

Jenni

Tiina; Ajatuksia muutoksen johtamista

Kolmas etäluentopäivä piti sisällään näyttöön perustuvan toiminnan johtamista. Ensimmäisenä luennoitsijana oli Outi Kanste ja hän pureutui näyttöön perustuvan toiminnan käyttöönoton haasteisiin. Tutkimusten mukaan NTP implementoinnin suurin este on organisaatioympäristöön liittyvät tekijät. Vaikka luento keskittyi vahvasti sairaalamaailmaan ja hoitotyöhön, minusta toiminnan muutoksen esteet on hyvin samantapaisia kaikissa organisaatioissa. Tämän hetken johtaminen on erityisesti muutoksen johtamista ja se vaatii uudenlaisia taitoja. Toiminnan muutoksen onnistuminen edellyttää avointa ja innovatiivista organisaatiokulttuuria, jossa oppimista tuetaan ja arvostetaan. Nykyjohtamisessa korostuu vastuun jakaminen ja sopiva autonomia. Lisäksi kollegoilta saatu tuki ja luova työyksikkö ovat onnistuneen toiminnan muutoksen edellytys. Itse kyllä allekirjoitan nämä kaikki koskemaan myös muita, kuin sairaalaympäristöön sijoittuvia organisaatioita. Hyvä ja ajatuksia herättävä luento. Itse jäin pohtimaan erityisesti organisaation strategian ja vision merkitystä toiminnan muutokselle sekä johtajien tehtävien määrittelyn merkitystä. Johtajan epäselvä rooli ja tehtävien määrittely aiheuttavat hämmennystä työntekijöillä ja voi vaikuttaa jopa luottamukseen.

Toisena luennoitsijana oli Ritva Kuorilehto, joka toimii Oulun kaupungilla palvelupäällikkönä. Hän kertoi hyvinvointikeskusten palveluiden kehittämisestä. Esityksestä tuli selkeästi esiin kehittämiskankkeen moniammatillisuus, joka tuo hankkeeseen monipuolista osaamista ja erilaisia näkökulmia. Toisaalta se on aina myös tietynlainen haaste, että löydetään ns. yhteinen kieli ja ymmärretään mistä milloinkin puhutaan ja tästäkin oli esityksessä hyvä esimerkki.

Eevi; Ajatukset luentojen jälkeen

Päivän aloitti Outi Kanste, joka puhui näyttöön perustuvan toiminnan johtamisesta teoreettisesta näkökulmasta. Hän toi vahvasti esille, miten NPT on vahvasti organisaation kulttuuriin sidonnainen. NPT:aan tuo omat haasteensa sota-alalla nopeasti muuttuva ympäristö. Osin siksi esimerkiksi organisaationympäristön tuntemus on johtajilla erityisen tärkeää sote-alla.  NPT:n jalkauttaminen on sote-alalla tutkimuksien mukaan todella hidasta.  Johtajan osaaminen, tiedot, taidot, asenteen ovat tärkeässä roolissa NPT:n jalkauttamisessa. Suuri työmäärä ja ajanpuute, ovat vain yksi ongelman osa, mutta ei kaikki. NPT:n jalkauttamisessa keskeistä on tiimityön ja moniammatillisuus: vahva tiimityö yhdistää myönteisiin NPT asenteisiin sekä tukee käyttöönottoa. Myös johtamisen tulee tukea NPT onnistummista. Johtajalla on esimerkiksi tärkeä tehtävä varmistaa, että uudet toimintakäytännöt integroidaan yksikön tai organisaation muuhun toimintaan, sekä työntekijöiden rekrytoinnissa valittava ne työntekijät, jotka ovat valmiita muutokseen. Loppuen lopuksi NPT on Kansteen mukaan ”villi viidakko”. Tarvitaan yhtenäinen kieli ja kulttuuri, jotta NPT:tä voitaisiin siirtää osaksi joka päiväistä perustyötä.

Toisena meille luentoa piti Ritva Kuorilehto. Näkökulma oli Toiminnan kehittäminen. Kuorilahti kertoi kehittämistyöstään Oulun kaupungin yksikössä, jossa hän itse toimii johtajana. Hän kertoi, kuinka heidän organisaatioissa tapahtuvaa kehittämistyötä on sekä ammattiryhmäkohtaista että monialaista. Luennosta kävi ilmi, miten monialaiset johto- ja kehittämisryhmät olivat ehkä hiukan tyypillisimpiä ylimmässä johdossa, kuten hänellä, kun taas keskijohdon tasolta löytyi hieman enemmän ammattiryhmäkohtaisia johto- ja kehittämisryhmiä. Moniin kehittämishankkeisiin oli hienosti otettu mukaan myös perustyötä tekevät. Tämä minusta itsestä oli todella hienoa. Itselle jäi Kuorilehden luennoista päällimmäisenä mieleen, se miten varsinkin näin korona-aikana kaikki kehittämistyö on pistetty jäihin, ja keskitytään vain perustyön tekemiseen. Toisaalta ymmärrän täysin, mutta eikä tämä olisi juuri oikea ja hedelmällinenkin aika kaikelle uudelle.

Jenni; Pohdintaa näyttöön perustuvan toiminna johtamisesta

Outi Kansteen luennolla näyttöön perustuvan toimminnan johtamisesta tuli hyviä vastauksia siihen miksi näyttöön perustuvan toiminnan käytäntöön vieminen on niin hidasta. Näyttöön perustuvassa toiminnassa tarvitaan kaikkia työntekijöistä johtajiin, mutta uuden näytön viemisessä käytäntöön ovat terveydenhuollon johtajat avainasemassa. Jäin itse pohtimaan jääkö näyttö ja sen käytäntöön vieminen kaiken muun "jalkoihin".  Usein organisaatioissa saatetaan miettiä prosesseja ja niiden toimivuutta, esim palveluketjuja sekä miten niitä voitaisiin kehittää, vaikka toisaalta meidän pitäisi enemmän miettiä sitä, mistä on näyttöä ja vastaako meidän nykyiset palvelumme näyttöön perustuvaa toimintaa. Kuitenkin paras ja ajantaisin näyttö myös säästää terveydenhuollon resursseja kun palvelut tuotetaan tehokkaasti ja vaikuttavasti. Oli aika masentavaa myös kuulla, että näyttöön perustuvan toiminnan vieminen käytäntöön vie terveydenhuoltoalalla 17-30 vuotta, mikä oli myös Kansteen mukaan "kestämätön tilanne".  Toiminnan muuttaminen vaatii organisaatioilta kehittymistä ja uudenlaisia menetelmiä sekä ajattelutapoja.

 

Ritva Kuorilehdon luento antoi hyvää näkökulmaa siitä, miten toimintaa voidaan kehittää ja he olivat tehneet laajaa ja ansiokasta työtä lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittämiseksi. Jäin vielä miettimään miten he työssään hankkivat ajantasaista tutkimustietoa aiheesta ja kuka sitä tekee. Kuorilehto sanoi että heillä on kokeineita terveydenhoitajia, joilla on ajantasaista tietoa, mutta tarvittaisiinko tässä myös kliinisen asiantuntijan tyyppistä terveydenhuollon ammattilaista.