1. Oman oppimisen pohdinta, NPT:n prosessin ja vaikuttavuuden arviointi

Jenni - Näyttöön perustuvasta toiminnasta

Erityisesti nyt koronan tilanteessa näkee hyvin sen, että tarve luotettavan tiedon löytämiselle on edellytys, jotta näyttöön perustuvaa toimintaa pystytään kehittämään. Tiedon tuottamisessa tutkimuslaitokset ovat päävastuussa ja jokaisen organisaation sekä terveydenhuollon ammattihenkilön tulee miettiä, minkä tasoista osaamisen tulee omassa työtehtävässä olla.

Olen usein miettinyt sitä millä tasolla ja kuinka usein terveydenhuollon ammattihenkilön pitäisi etsiä näyttöön perustuvaa tietoa. Annukka Tuomikoski antoi tähän hyviä vastauksia. Nopea ja luotettava keino löytää terveydenhuollon ammattihenkilönä luotettavaa tietoa on katsoa aiheesta hoitosuosituksista. Mikäli aiheesta ei ole hoitosuosituksia myös järjestelmälliset kirjallisuuskatsaukset tiivistät tutkimustietoa, joiden pohjalta myös hoitosuositukset kootaan. Tutkimusten ”hierarkiassa” järjestelmälliset metasynteesit/analyysit ovat luotetuinta tietoa ja tämän jälkeen tulee systemaattiset katsaukset, jonka jälkeen yksittäiset RCT-tutkimukset ja tämän jälkeen muut tutkimusmenetelmät. Suomessa terveydenhuollossa näyttösuosituksia tekevät Hoitotieteen Tutkimussäätiö (Hotus), Käypä hoito sekä Suomen Fysioterapeutit. Tieto koostetaan käytännönläheisesti, jotta terveydenhuollon ammattihenkilöt löytävät käytännöntyöhön oleellisen tiedon helposti.

Näyttöä levitetään sekä organisaatiossa että terveydenhuoltoalan kouluissa erilaisilla koulutuksilla. Tässä erityisessä avainasemassa ovat työyksikön kliiniset asiantuntijat Tähän vaikuttaa terveydenhuollon ammattilaisen kliininen kokemus, olemassa oleva tutkimusnäyttö, asiakkaan mieltymykset sekä tavat sekä olosuhteet. Myös tietojärjestelmät tulee integroida sopimaan uusiin käytänteisiin. FinYHKÄ malli- on työväline tukiranteiden käyttöön kliiniselle asiantuntijalle. Mallin avulla kehittämisen vaiheet saadaan helpommin näkyviin: tunnistetaan mitä täytyy yhtenäistää, luodaan suunnitelma yhtenäisestä käytännöstä, joka otetaan käyttöön. Lisäksi tärkeää on näytön seuranta ja arviointi. Näytön käyttöönotossa erityisen tärkeää on johdon tuki, jotta muutos on hallittua ja resursseja on riittävästi. Mielestäni nykykäytännöissä erityisesti nykyisten käytäntöjen tunnistamisvaihe ja ammattihenkilöiden osaamisen tunnistaminen jäävät usein tekemättä vaan uusia koulutuksia tuodaan ja yksiköistä mennään koulutuksiin ilman että mietitään mitä nykyisten käytäntöjen kehittämistarpeita on ja minkälaista osaamista näihin tarvitaan.

Näytönastekatsausten tekeminen

Minulla ei ollut juurikaan käsitystä siitä, miten näytönastekatsauksia laaditaan, joten oli mielenkiintoista kuulla tästä käytännössä. Uusia hoitosuosituksia ja näyttövinkkejä laaditaan tarpeeseen, joten on tärkeää että aiheita ehdotetaan hoitotieteen tutkimussäätiölle. Hoitotieteen tutkimussäätiön näytönastekatsauksiin pystyy kuka tahansa ehdottamaan aihetta osoitteessa www.ehdotaaihetta.fi. Aiheen ehdotus voi tulla esimerkiksi potilaalta tai omaiselta, kuin myös terveydenhuollon ammattihenkilöstöltä. Aihe-ehdotuksen käytään läpi neljä kertaa vuodessa suositustyöryhmässä, joka käy aihe-ehdotuksen läpi. Ryhmässä käydään läpi, tehdäänkö aiheesta näyttövinkki tai hoitosuositus. Aihe-ehdotuksen tulee olla hyvin kuvattu, jotta suositustyöryhmä pääsee hyvin kiinni ideasta. Moniammatillinen työryhmä alkaa työstämään suositusta.  Työryhmän johtajana on väitellyt terveydenhuollon ammattihenkilö. Tämä vaihe muistuttaa paljon tutkimussuunnitelman tekemistä. Tämän jälkeen tehdään tiedonhakuvaihe, jonka jälkeen tehdään näytönastekatsauksien ja suositusten laadinta. Hoitosuosituksessa näytön aste pysyy korkealla, jos kaikki tutkimustulokset ovat samansuuntaisia. Lisäksi tulee arvioida miten tulokset soveltuvat Suomalaiseen terveydenhuoltoon. Näiden pohjalta kirjoitetaan hoitosuositusluonnos, joka menee vielä hyväksyttäväksi ennen kuin se voidaan julkaista. Hoitosuosituksen julkaisemisen jälkeen alkaa tiedon levittäminen käytäntöön, jossa tulee miettiä tarkat vastuunjaot, jotta tässä tärkeässä vaiheessa onnistutaan.

Tiina - Pohdintaa opintopäivästä

Kurssin toinen koulutuspäivä oli koronan takia muuttunut etäopetukseksi, mutta teams toimi oikein hyvin ja opiskelupäivästä tuli antoisa. Päivän aluksi Annukka Tuomikoski piti asiantuntijaluennon hoitosuosituksista, näyttövinkeistä sekä näytön levittämisestä ja käyttöönotosta. Annukan luento oli käytännönläheinen ja lisäsi ymmärrystä hoitosuositusten ja näyttövinkkien takana olevien järjestelmällisten katsausten tieteellisen arvosta. Järjestelmälliset katsaukset tuottavat näytön asteeltaan vahvinta tutkimustietoa.

Luennolla pohdittiin hoitosuositusten ja näyttövinkkien näkymistä omassa työssä ja harmikseni täytyy todeta, ettei optiselle alalle ole olemassa (vielä) yhtään näyttövinkkiä eikä hoitosuositusta. Uskon kyllä, että tällekin terveysalan sektorille niitä tulevaisuudessa saadaan. Optikoiden koulutus muuttui vuonna 2010 radikaalisti, kun optikoille tuli diagnostisten lääkeaineiden käyttöoikeus ja se sisällytettiin tutkinto-ohjelmaan. Siitä lähtien koulutus on siirtynyt kliinisempään suuntaan ja silmien terveydentilan arviointi on korostunut. Tämä muutos ajaa mielestäni siihen, että alalla pitäisi alkaa puhumaan näyttöön perustuvasta toiminnasta sekä yhtenäisiä hoitokäytänteitä ja potilasohjeita tulisi kehittää. Tällä hetkellä optikon työtä ohjaa optisen alan eettisen neuvoston laatima Hyvä optometristin tutkimuskäytäntö -ohjeistus.

Opintopäivään kuuluva ryhmätyö keskittyi näyttövinkin käyttöönottosuunnitelman laatimiseen. Tehtävä oli laaja ja hieman meinasi pukata hikeä, että miten tehtävä saadaan annetussa ajassa kursittua kasaan. Tehtävä itsessään oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Se konkretisoi näytön levittämisen ja käyttöönoton haasteet. Esityksen jälkeen puheenvuoroista minulle jäi erityisesti mieleen organisaatiokulttuurin ja johdon tuki käyttöönoton onnistumiselle. Mikäli johto ei näe asiaa tärkeänä eikä aja näyttöön perustuvan tiedon levittämistä tai käytäntöjen kehittämistä, niin yksittäisen työntekijän on mahdotonta itse toteuttaa tai yrittää muuttaa organisaation toimintaa.

Eevi - Asiantuntija konsensus ja Asiantuntijuustoimintamalli

Aina ei ole systemaattista kirjallisuuskatsausta käytettävissä hoitosuosituksien tekemiseen, jolloin tällaisessa tilanteessa käytetään asiantuntijoiden konsensusta näyttöön perustuvan toiminnan perustana. Tätä aihetta monella kurssilla on sivuttu, mutta halusin aiheesta vähän lisää tietoa. Tästä syystä alla ikään kuin Annukan luentojen jatkeeksi kerron siitä hieman lisää.  

Asiantuntija on siis henkilö, jolla on kollegoiden ja hoitosuosituksen tilaajien tunnustamaan erikoisosaamista, koulutusta ja kokemusta tarkasteltavasta aiheesta. Usein asiantuntijoiden kokemus on osoitettavissa julkaisuilla, konsultointi kokemuksella, tutkimuksella ja sen johtamisella. Asiantuntijuuden tulisi edustaa laajaa kokemusta, joka on hankittu yliopistossa ja tutkimuslaitoksissa. Asiantuntijoiden tulisi olla halukkaita antamaan asiantuntemuksensa käyttöön. Yleisesti ottaen asiantuntija-arvioiprosessissa tulisi olla mukana mahdollisimman laaja joukko näkemyksiä ja erilaisia asiantuntijoita. 

Lähde: Asiantuntija-arvioiden periaatteita. 

Toisena haluaisin nostaa esille asiantuntijuustoimintamallin, jonka Hotus on kehittänyt. Mallin käyttönotossa on kuitenkin haasteita, koska Annukan mukaan terveydenhuollon asiantuntijoiden nimikkeet, roolit ja tehtävät, kuten asiantuntijasairaanhoitaja tai hoitotyön asiantuntija, vaihtelevat kansallisesti ja maailmanlaajuisesti. Hän otti luennolla esimerkiksi Kuopion, jossa hänen mielestä kliininen hoitotyön asintuntija tekee hänen mukaansa kliinisen hoitotieteen asintauntijan tehtäviä. Mistä tämä johtuu? Tiedetään, että kansallisella tasolla yhdenmukaisuuden puute vaikeuttaa osaamisen tunnistamista ja hyödyntämistä hoito- ja kätilötyössä, ja siten hankaloittaa asiantuntija-asemassa toimivien työn vaikutusten arviointia potilaille, henkilökunnalle ja organisaatiolle. Mielesätni me jokainen voisimme omalta osaltamme tulevina hoitotyön johtajina ja kliinisinä asintuntijoina kiinnittää tähän huomiota ja viedä eteenpäin viestiä asintuntijuusmallista. Asiantuntijamallin avulla voimme esimerkiksi tulevaisuudessa osoittaa omaa osaamisen tasoa ja asiantuntijuuden astetta.

Lähde